Miksi syksy muuttaa kameran paikkaa
Kun päivät lyhenevät, moni siirtää kuvaamisen kokonaan sisälle ja kokee, että studio käyttäytyy yhtäkkiä toisin. Syy on usein ikkunoissa. Kesällä ikkunasta tuleva valo oli niin kirkas, että se hukutti pienet heijastukset. Nyt valo on himmeämpää ja matalampaa, ja lasin ja metallin pinnalla näkyvät yhtäkkiä asiat, joita et aiemmin huomannut: oma hahmosi, ikkunan neliöt, kameran runko.
Olen kuvannut lasia ja metallia yli kymmenen vuotta, ja syksyn ensimmäinen viikko on minulle aina sama harjoitus. Käyn läpi, mihin kamera on asetettu, ja kysyn, mitä esineen pinta oikeasti näkee. Kiiltävä pinta on peili, joka näyttää kaiken, mitä sen edessä on. Kameran paikka ratkaisee, mitä peilissä on.
Tässä kirjoituksessa keskityn kulmiin ja etäisyyteen, en valoihin tai taustaan. Ne ovat omia aiheitaan kurssilla, ja tässä pysytään kameran ja kuvaajan paikassa.
Heijastuskulma on sama kuin tulokulma
Perussääntö on yksinkertainen: sileä pinta heijastaa ympäristöä samassa kulmassa kuin katsot sitä. Jos kamera on suoraan esineen edessä, pinnan keskelle heijastuu kamera itse ja sen takana oleva tila. Jos siirrät kameraa sivulle, heijastuksen paikka siirtyy toiseen suuntaan ja alkaa näyttää jotain aivan muuta.
Harjoitus, jota suosittelen: aseta kiiltävä pullo tai metallinen kannu pöydälle ja kuvaa lyhyt klippi, jossa kamera liikkuu hitaasti sivulle viidentoista asteen verran. Katso nauhoitetta isolta näytöltä. Näet, miten heijastuvat pinnat liukuvat esineen yli, ja hetken ajan oma hahmosi tai kameran runko käy kirkkaana kohtana pullon kyljessä. Tämä on se hetki, jolloin sääntö muuttuu käsitykseksi.
Merkitse paikka, jossa häiritsevä kohta oli pienimmillään, teipillä lattiaan. Seuraavalla kerralla et aloita alusta.
- Liikuta kameraa hitaasti ja katso koko ajan näyttöä
- Merkitse hyvä paikka teipillä lattiaan
- Kuvaa sama liike kahdesti, ensin lähempää ja sitten kauempaa
Etäisyys ja polttoväli yhdessä
Kameran etäisyys vaikuttaa kahteen asiaan: siihen, kuinka paljon pinnasta heijastuu sinun puoleltasi, ja siihen, kuinka suurena esine näkyy. Läheltä laajakulmalla kuvattu pullo näyttää vääristyneeltä, ja jokainen kaareva pinta kerää heijastuksia laajalta alueelta. Kauempaa pidemmällä polttovälillä kuvattu sama pullo on rauhallisempi, koska pinta näkee vain kapean siivun huoneesta.
Syksyllä tämä kannattaa kokeilla käytännössä. Siirrä kamera noin metrin päähän ja käytä kohtuullista telekulmaa, sitten vedä kamera lähemmäs ja laajenna kuvakulmaa niin, että esine täyttää kuvan samalla tavalla. Vertaa kahta klippiä rinnakkain. Moni yllättyy, kuinka paljon siistimmältä kaukaa otettu kuva näyttää.
Kaukaa kuvaamisella on hintansa. Tarvitset tilaa, ja pienessä kotistudiossa seinät tulevat vastaan. Silloin kannattaa miettiä, mikä yksittäinen heijastus häiritsee eniten, ja ratkaista juuri se.
Kuvaaja ja kamera pois pinnalta
Yleisin yksittäinen virhe on oma heijastus. Tummaan lasiin tai kiillotettuun metalliin ilmestyy vaalea hahmo, joka seisoo kameran takana. Ensimmäinen korjaus on vaatetus: tumma, matta paita ja tumma pipo syksyn kylmässä studiossa ovat jo puoli ratkaisua. Toinen on asento. Kun seisot kameran takana, kehosi on suurin vaalea pinta sillä alueella.
Kolmas keino on peittää kameran ympärys mustalla kankaalla, jossa on aukko linssille. Näin kameran oma runko ja hahmosi katoavat mustaan. Kangas voi olla ihan tavallista mattaa mustaa kangasta, ripustettuna tangolle tai tuolinselkänojalle. Älä käytä kiiltävää kangasta, sillä se heijastaa itse.
Kun olet tehnyt nämä kolme muutosta, katso kuvaa uudelleen. Oma hahmo katoaa useimmiten kokonaan, ja jäljelle jäävät vain ne heijastukset, jotka kuuluvat kuvaan.
- Pukeudu tummaan ja mattaan
- Seiso mahdollisimman kaukana kamerasta, kun nauhoitus pyörii
- Peitä kameran ympärys mattamustalla kankaalla
Korkeus ja kallistus lasin kanssa
Lasiesineissä kameran korkeus on yhtä tärkeä kuin sivuttaispaikka. Jos kamera on esineen yläreunan tasolla, näet lasin seinämän läpi ja takana olevan taustan. Jos kamera on korkealla ja katsoo alas, pöydän pinta heijastuu lasin pohjaan, ja pienet naarmut ja pölyhiukkaset tulevat näkyviin.
Kokeile kolmea korkeutta samalle lasille: silmien tasolta, hieman ylempää ja matalalta pöydän tasolta. Katso, missä lasin reunat erottuvat parhaiten ja missä kuva on rauhallisin. Usein hieman alaspäin suuntaava kulma toimii hyvin korkeille lasille, kun taas matalat kulhot tarvitsevat enemmän korkeutta.
Syksyllä pöydällä on usein myös ylimääräistä tavaraa, takkeja ja laukkuja, jotka heijastuvat huomaamatta. Raivaa kameran puoleinen alue ennen kuin päätät lopullisen kulman, muuten säädät väärää asiaa.
Syysviikkojen harjoitusjärjestys
Jos haluat käyttää seuraavat viikot järkevästi, tee kolme erillistä kuvauskertaa. Ensimmäisellä kuvaat vain sivuttaisliikettä ja merkitset hyvät paikat. Toisella kokeilet etäisyyksiä ja polttovälejä samalle esineelle. Kolmannella korjaat kuvaajan ja kameran heijastukset kankaalla ja vaatetuksella.
Kirjoita jokaisen kerran jälkeen kolme riviä muistiin: mitä muutit, mitä kuvassa tapahtui ja mikä jäi vielä häiritsemään. Muistiinpanot ovat arvokkaampia kuin yksittäinen onnistunut klippi, koska ne kertovat, miksi jokin toimi. Tästä syntyy oma tarkistuslistasi, jota voit käyttää jokaisessa studiossa.
Pimeät illat sopivat tähän hyvin. Kun ulkoa ei tule hallitsematonta valoa, voit toistaa saman asetelman täsmälleen samanlaisena kerrasta toiseen ja nähdä, mikä muutos todella vaikutti.
- Kerta yksi: sivuttaisliike ja paikkojen merkintä
- Kerta kaksi: etäisyys ja polttoväli
- Kerta kolme: kuvaajan ja kameran heijastukset
Kameran paikka ei ole yksityiskohta vaan ensimmäinen ratkaisu, joka muokkaa kaikkea muuta. Kun tiedät, mitä pinta näkee, voit päättää, mitä sen eteen jää. Käytä syksyn viikot rauhalliseen kokeiluun: liikuta kameraa, mittaa etäisyyksiä, pukeudu tummaan ja kirjoita muistiin, mitä havaitset. Kun oma heijastus katoaa pullon kyljestä, tiedät, että olet oppinut katsomaan esinettä sen pinnan kautta.
