Mitä kameramoduulissa tehdään
Kameran kulmat ja etäisyys on yksi kurssin kuudesta moduulista, ja tässä syksyn aikana olen käynyt sen harjoituksia läpi uudelleen. Moduulin ydin on yksinkertainen: kiiltävä esine näyttää kaiken, mikä on sen edessä, joten myös kameran, jalustan ja kuvaajan on mentävä piiloon. Se kuulostaa helpolta, kunnes ensimmäinen lasipullo näyttää pinnallaan pienen tumman hahmon, joka on sinä itse.
Harjoitukset on rakennettu niin, että muutat yhtä asiaa kerrallaan ja katsot tulosta monitorilta. Aloitat samasta esineestä ja samasta valaisusta, vaihdat vain kameran paikkaa. Näin näet suoraan, mikä muutos poisti heijastuksen ja mikä toi uuden tilalle. Sanna Heikkinen ohjaa nämä harjoitukset, ja niihin kuuluu piirros, johon merkitset kameran paikat ylhäältä katsottuna.
Miksi kamera näkyy pinnassa
Heijastus noudattaa sääntöä, jonka tunnet peilistä: tulokulma on yhtä suuri kuin heijastuskulma. Kun kamera katsoo kaareva pintaa suoraan edestä, se näkee peilikuvanaan juuri sen, mikä on samalla linjalla sen takana. Jos siinä linjassa on kamera, objektiivin tumma ympyrä ilmestyy esineeseen.
Metallilla tilanne on usein hankalampi kuin lasilla, koska kiiltävä pinta peilaa koko ympäristön eikä päästä valoa läpi. Harjoituksissa kokeilet sylinterin muotoista metallimukia ja huomaat, että kaareva pinta kokoaa heijastukset kapeaksi kaistaksi. Kamerasta, jalustasta ja omasta paidastasi tulee silloin selvästi näkyvä kaista, jonka voi siirtää kulmaa muuttamalla.
- Tulokulma on yhtä suuri kuin heijastuskulma
- Kaareva pinta tiivistää heijastukset kapeaksi kaistaksi
- Tumma objektiivi näkyy erityisesti vaalealla pinnalla
Kokeile kulmaa pieninä askelina
Ensimmäinen kokeilu tehdään vaihtamatta mitään muuta kuin kameran sivuttaista paikkaa. Siirrät kameraa noin kymmenen senttiä kerrallaan ja nauhoitat jokaisesta paikasta muutaman sekunnin. Kun katsot pätkät peräkkäin, näet tarkasti sen hetken, jolloin heijastus liukuu pois esineen reunalta.
Toinen kokeilu koskee korkeutta. Nostat kameraa vähän ylöspäin ja kallistat sitä alas, jolloin peilikuva siirtyy pinnalla ylemmäs ja usein pois pääkohdasta. Samalla esineen muoto muuttuu: liian ylhäältä kuvattu pullo näyttää lyhyeltä ja leveältä. Moduuli opettaa tekemään kompromissin, jossa heijastus väistyy mutta esine säilyttää luonnollisen mittasuhteensa.
- Siirrä kameraa vain yhtä akselia pitkin kerrallaan
- Nauhoita jokaisesta paikasta lyhyt pätkä vertailua varten
- Kirjaa kulma ja etäisyys muistiin
Etäisyys ja polttoväli
Kameran etäisyys ei vaikuta vain rajaukseen. Kun menet kauemmas ja käytät pidempää polttoväliä, esine täyttää kuvan yhtä paljon, mutta kamera katsoo pintaa loivemmasta kulmasta. Heijastuvaa aluetta tulee pienemmäksi, ja kameran oma näkyvyys pinnalla vähenee.
Toisaalta liian kauas vetäytyminen tuo studiossa esiin uusia asioita: valkoinen seinä tai oma vaatetus voi alkaa heijastua. Harjoitusten aikana vertaat lähikuvaa laajakulmalla ja kaukokuvaa pidemmällä polttovälillä ja huomaat, että kiiltävät pinnat vaativat usein enemmän tilaa kuin kuvittelisi. Pieni huone riittää silti, kunhan ympäristö peitetään tummalla kankaalla.
Kun kuvaaja itse näkyy
Yleisin vika on kuvaajan oma hahmo. Se näkyy lasissa kirkkaana tai tummana siluettina, ja usein siihen ei kiinnitä huomiota ennen kuin kuvaa katsoo isolta ruudulta. Ratkaisuja on kaksi: peitä kuvaajan ja kameran takana oleva alue mustalla kankaalla tai pidä itsesi kameran takana mahdollisimman pienenä.
Kurssin vianetsintäesimerkeissä tämä tilanne on mukana, ja Jukka Rantanen näyttää, miten sen voi löytää ennen kuin nauhoitus alkaa. Pienikin musta kangas riittää, kun se asetetaan oikeaan kohtaan kameran viereen. Kokeilussa lisäät kankaan ja vertaat kuvaa ennen ja jälkeen.
- Musta kangas kameran takana poistaa siluetin
- Pukeudu tummiin vaatteisiin
- Tarkista pinta monitorilta suurennettuna
Mitä saat moduulista mukaan
Moduulin lopuksi sinulla on oma kamerapaikkojen kaavio, jonka voit ottaa mukaan seuraavaan kuvaukseen. Siihen on merkitty etäisyys, korkeus, polttoväli ja ne kohdat, joissa heijastus alkoi häiritä. Kaavio toimii muistilistana, kun kuvaat uutta esinettä.
Realistinen tulos on, että opit ennakoimaan heijastukset ennen kuin painat nauhoituksen käyntiin. Se ei tee jokaisesta kuvasta täydellistä, mutta vähentää uusintoja selvästi. Kurssi ei vaadi aiempaa kokemusta valaisusta, vain peruskameran ja jalustan sekä halun kokeilla rauhassa.
Kameran paikka ratkaisee, mitä kiiltävä pinta paljastaa. Kun siirrät kameraa pieninä askelina, kirjaat tulokset ja peität takanasi olevan alueen, kuvaaja ja kamera katoavat esineen pinnalta. Moduuli antaa tähän tavan työskennellä, jota voit käyttää jokaisessa seuraavassa kuvauksessa lasin ja metallin parissa.
