Mitä esine oikeasti heijastaa
Ennen kuin nostat taustan paikalleen, katso esinettä kuin peiliä. Lasipullo ja kiillotettu metallikuppi näyttävät pinnallaan lähes kaiken, mitä niiden edessä ja sivuilla on. Kurssin taustaharjoituksissa aloitamme siitä, että kävelet esineen ympäri ja katsot, mikä alue kustakin kulmasta peilautuu pintaan. Tausta on usein suurin yksittäinen alue, jonka kamera näkee esineen sisällä tai reunoilla.
Tee tästä ensimmäinen kohta listaasi: mikä osa taustasta päätyy esineen pintaan ja mikä jää näkymättä. Kaareva metalli venyttää taustan kapeaksi raidaksi, litteä pinta näyttää sen lähes sellaisenaan. Sama tausta voi siis toimia kupin kyljessä hyvin ja kannen tasaisessa pinnassa huonosti. Merkitse muistiin, mitkä pinnat ovat tärkeimpiä kuvan kannalta, niin osaat arvioida taustan juuri niiden kautta.
- Kierrä esine ja katso, mitä pinnat peilaavat
- Erota kaareva pinta tasaisesta
- Merkitse kuvan tärkeimmät pinnat
Tumma, vaalea vai kalteva
Kolme perusvaihtoehtoa antavat selvästi erilaisen lopputuloksen. Tumma tausta pitää lasin reunat näkyvissä vaaleina viivoina, ja esine nousee kuvassa esiin, mutta lasin sisältö voi muuttua raskaaksi. Vaalea tausta tekee lasista kevyen ja kirkkaan, mutta reunat saattavat hävitä, ellei niille anna erillistä valoa. Kalteva tausta, jossa sävy muuttuu ylhäältä alas, antaa pintaan pehmeän liu'un ilman teräviä rajoja.
Kokeile jokaista vaihtoehtoa samalla valolla ja samalla kameran paikalla, ja muuta vain taustaa. Näin näet suoraan, mikä muutos tulee taustasta eikä valosta. Tallenna lyhyt pätkä kustakin ja katso ne peräkkäin monitorilta. Päätös on usein selvempi kuin odotat: yksi vaihtoehto tukee esineen muotoa, toiset peittävät sen. Kirjaa muistiin, mitä kukin tausta teki reunoille, ei vain sitä, kumpi näytti mukavammalta.
- Tumma: vaaleat reunaviivat, raskas sisus
- Vaalea: kevyt lasi, reunat vaarassa kadota
- Kalteva: pehmeä liuku, vähemmän teräviä rajoja
Etäisyys taustasta ja valon määrä
Tausta ei ole pelkkä väri, vaan myös etäisyys. Mitä lähempänä tausta on esinettä, sitä enemmän se saa valoa muista lähteistä ja sitä selvemmin sen pinta näkyy heijastuksissa. Kun siirrät taustaa taaksepäin, se tummuu ja pehmenee, ja esineen pinnalle jää vähemmän yksityiskohtia. Tämä on yksi helpimmista säädöistä, ja se muuttaa kuvaa yllättävän paljon.
Tarkista siis kolme asiaa: kuinka kaukana tausta on, osuuko siihen suoraan jokin valo ja onko sen pinnassa taitoksia tai ryppyjä, jotka näkyvät esineessä. Paperi ja kangas näyttävät silmälle tasaisilta, mutta kiiltävä lasi voi tuoda pienet epätasaisuudet esiin. Siirrä taustaa kymmenen senttiä kerrallaan ja katso monitorilta, mihin kohtaan tasapaino asettuu. Merkitse paikka lattiaan teipillä, jotta sen voi toistaa.
- Mittaa taustan etäisyys esineestä
- Estä suora valo osumasta taustaan
- Etsi taitokset ja ryppyjä pinnasta
Kameran kulma muuttaa sen, mitä tausta näyttää
Sama tausta näyttää esineessä erilaiselta, kun kamera nousee tai laskee. Matala kulma tuo pinnalle lähellä olevan alueen, esimerkiksi pöydän, korkeampi taas nostaa taustan ylempiä osia heijastuksiin. Siksi taustaa ei kannata valita ennen kuin kameran paikka on suunnilleen tiedossa. Aseta kamera lopulliseen korkeuteen ja katso sitten, mikä osa taustasta jää kuvaan.
Käytä apuna yksinkertaista testiä: pidä pientä paperinpalaa esineen vieressä ja katso kameran kautta, näkyykö se heijastuksessa. Jos näkyy, tausta tai sen reuna on liian lähellä tai liian pieni. Varmista myös, että tausta ulottuu kuvan reunojen yli molemmin puolin, sillä muuten esineen reunoille ilmestyy äkillinen väriero, jota on vaikea korjata jälkikäteen. Kurssilla Sanna käy tämän läpi kameran kulmien harjoituksessa.
- Lukitse kameran korkeus ensin
- Testaa paperinpalalla, mitä heijastuu
- Varmista, että tausta ylittää kuvan reunat
Materiaali ja sen pinta
Taustan materiaali vaikuttaa enemmän kuin sävy. Mattapintainen kartonki antaa tasaisen ja ennustettavan pinnan, kangas voi näyttää kuitua ja laskoksia, ja kiiltävä materiaali tuo oman heijastuksensa kaiken päälle. Lasille ja metallille matta on yleensä turvallisin valinta, koska se ei tuo mukaan uusia häiriöitä. Kiiltävää taustaa voi käyttää tarkoituksella, mutta silloin sen heijastus pitää hallita erikseen.
Tarkista myös pöly ja sormenjäljet. Tumma tausta paljastaa jokaisen hiukkasen, ja metallin kyljessä pienikin nukka näkyy kasvoihin asti suurennettuna. Pyyhi tausta ja esine ennen nauhoitusta ja tarkista pinta vielä kerran kameran kautta. Pidä varalla toinen pala samaa materiaalia, koska yksi kolhu tai tahra tuhoaa koko taustan, eikä uutta kannata hakea kesken kuvauksen.
- Valitse matta pinta, ellei kiilto ole tarkoitus
- Poista pöly ja sormenjäljet ennen nauhoitusta
- Pidä varapala samaa materiaalia
Koekuva ja päätös
Kun lista on käyty läpi, tee lyhyt koenauhoitus jokaisella ehdokastaustalla ja katso se isolta näytöltä. Pieni esikatselu kameran takana kätkee reunavirheet ja läikät, jotka näkyvät vasta suurennettuna. Pysäytä kuva muutaman sekunnin kohdalta ja tutki esineen reunat, kaarevat pinnat ja kirkkaimmat kohdat. Kysy itseltäsi, tukeeko tausta esineen muotoa vai kilpaileekö se sen kanssa.
Valitse tausta, jonka virheet pystyt korjaamaan kuvauspaikalla, ei sellaista, joka vaatii korjausta editoinnissa. Kirjoita päätöksen syy lyhyesti ylös, esimerkiksi taustan etäisyys, kulma ja materiaali. Seuraavalla kerralla sinulla on lähtökohta, ja voit muuttaa yhtä asiaa kerrallaan sen sijaan että aloittaisit alusta joka kerta.
- Nauhoita koepätkä jokaisella ehdokkaalla
- Tutki pysäytyskuvaa isolta näytöltä
- Kirjaa ylös taustan etäisyys, kulma ja materiaali
Taustan valinta on sarja pieniä tarkistuksia, ei yksi tyylipäätös. Kun tiedät, mitä esine heijastaa, olet verrannut tummaa, vaaleaa ja kaltevaa, säätänyt etäisyyden ja kameran kulman sekä katsonut koekuvan, päätös perustuu näkemääsi eikä arvaukseen. Pidä lista lähellä kuvauspaikkaa ja täydennä sitä omilla havainnoillasi, niin jokainen seuraava kuvaus sujuu edellistä rauhallisemmin.
